Kuka keksi kellon ja minä vuonna?

Nykyään meidän on erittäin helppo kertoa aika, joko kellojemme tai teknologian avulla. Mutta ennen ensimmäisen kellon keksimistä ajan tietäminen ei ollut helppoa. Kirkon tornissa roikkuvaa yksittäistä kelloa piti matkustaa kaupunkiin. Kuka siis keksi kellon ja minä vuonna? Tässä artikkelissa tarkastelemme ensimmäisen kellon alkuperää vastataksemme tähän kysymykseen. 

Peter Henlein, ensimmäisen kellon keksijä

Vaikka kelloja on ollut olemassa 1200-luvulta lähtien, vasta 1500-luvulta lähtien niitä pienennettiin ensimmäisiksi rannekelloiksi.. On kuitenkin huomattava, että ensimmäistä kelloa ei olisi voitu keksiä ilman pääjousta, metallinauhaa, joka varastoi energiaa ja vapauttaa sitä vähitellen purkautumalla. Purkautuessaan se pyörittää hammaspyörästöä, joka mahdollistaa viisarien pyörimisen kellotaululla. Pääjousi korvasi näin ollen painot ja hihnapyörät, jotka käyttivät aikansa kelloja. Varhaiset yritykset epäonnistuivat; kellot menettivät tarkkuutensa viikon kuluttua. Tästä syystä ensimmäinen kello keksittiin vasta 1500-luvulla, noin vuonna 1510. katsella näkee päivän aikana, kiitos Nürnbergiläinen saksalainen kelloseppä Peter Henlein (1479-1542) loi taskukelloja, jotka muistuttivat tuskin lainkaan nykyisiä kellojamme. Nämä varhaiset kellot oli suunniteltu kannettaviksi taskussa, ja ne olivat munanmuotoisia, toisin kuin suhteellisen litteät kiekot, jotka sopivat mukavasti ranteeseen. Ne tunnettiin Nürnbergin munina, mikä heijastaa niiden luojan, Peter Henleinin, alkuperää. Kun niistä vähitellen tuli litteämpiä, ne saivat nimen "taskukello", joka viittaa tähän tarkoitukseen suunniteltuun taskuun.

Kellot tulivat ensin suosituiksi naisten keskuudessa kiinnitettyinä kaulakoruihin ja sitten 1800-luvulla, kun ne pienennettiin sormuksiksi. Ajan lukeminen kelloa kaulassa pitäen ei ollut kovin käytännöllistä; jäykkä niska oli lähes taattu. Kuten näette, naiset käyttivät kelloja enemmän muotiasusteina kuin varsinaisina ajanottovälineinä. 

Ensimmäiset kellot Rannerengass

Ensimmäinen kello Rannerengas Se sai alkunsa 1500-luvun lopulla, kun Leicesterin jaarlilla oli ajatus ripustaa Rannerengas kelloon, joka lahjoitettaisiin kuningatar Elisabet I:lle^D. 1800-luvun lopulla^th vuosisadan kello Rannerengas Se alkaa kasvattaa suosiotaan, koska se on huomattavasti käytännöllisempi kuin kaulassa pidettävät kellot. Tämä asuste on kuitenkin edelleen lähes yksinomaan naisten käytössä, koska kello Rannerengas pidettiin aikansa miesten keskuudessa liian naisellisena. Vasta buurisodan (1899-1902) ja ensimmäisen maailmansodan aikana kello Rannerengas miesten adoptoitavaksi. Kello todellakin Rannerengas on osoittanut käytännöllisyytensä taisteluissa ja herättänyt siksi suurta innostusta.  

Manuaalikello, automaattikello ja kvartsikello

Ensimmäiset kellot olivat luonnostaan ​​käsin vedettäviä. Joka päivä kello piti vetää, jotta jousi palautuisi ja kello toimisi.Itsevetävä mekaaninen kello (alkuperäisesti ikikelloksi kutsuttu) keksittiin vuonna 1778 Abrahal Louis Perrelet'n toimesta, mikä poisti kellon vetämistä joka yö tarpeen! Tämä mekanismi pysyi aikansa teknisenä ihmeenä, mutta siitä ei tullut laajalle levinnyttä. Vasta 1900-luvulla kellon tulon myötä se todella nousi suosioon. Rannerengas että automaattinen kello Ne ovat yleistymässä ja niitä otetaan käyttöön kaikilla kelloteollisuuden aloilla. Ensimmäinen kvartsikello (paristokäyttöinen kello) kehitti Seiko vuonna 1969; tämä teknologia paransi kellojen tarkkuutta ja oli todellinen vallankumous kellonvalmistuksen maailmassa.